Buddhalainen etiikka

Etiikka on yksi keino kärsimyksestä vapautumiseen. Buddhalaisuudessa arvostetaan elämän kunnioitusta, myötätuntoa ja rakkautta, mutta niihinkään ei saa takertua. 

      Buddha eli ylellisyydessä palatsissa, ennen kuin vetäytyi askeesiin. Nirvanan koettuaan hän ymmärsi, että elämässä täytyy välttää liiallisia nautintoja, mutta myös nihilismiä ja kielteisyyttä.

Buddhalaisuudessa ei ole käsitettä synnille, eikä siis ole hyvää tai pahaa toimintaa. Toiminta on sen sijaan joko taitavaa tai taitamatonta. Taitava toiminta vie ihmistä pois kärsimyksestä, kohti Nirvanaa, taitamaton toiminta sen sijaan lisää kärsimystä. 

       Taitamaton toimija saattaa tahtoa pahaa mutta yleensä on kyse siitä, että tekijä ei täysin hahmota tekojensa seuraksia sumentuneen mielentilansa vuoksi. Buddhalaisuudessa mielentilaa jossa toimitaan, pidetään yleensä tärkeämpänä kuin itse tekoja.

•    Taitava toiminta on lähtöisin anteliasuudesta, rakkaudesta, selkeydestä sekä tietoisesta toiminnasta.

•   Taitamaton toiminta taas  välinpitämättömyydestä, vihasta, pelosta, harhasta, ahneudesta ja mielen turtumisesta.

 Viisi ohjetta

Munkkeja ja nunnia varten on yli 200 säännön kokoelmat, mutta maallikkobuddhalaiset sitoutuvat noudattamaan vain viittä ohjetta. (Panca-Sila)

1. Tulee pidättäytyä tuottamasta vahinkoa muille eläville olennoille

• Ihmisistä eiläimiin (jopa oma itsensä) Buddhan mukaan mikä tahansa elollinen olento on voinut olla jossakin jälleensyntymän kierron vaiheessa oma äitisi, niin jokaista olentoa tulisi kohdella kuin omaa äitiään.
• Monet buddhalaiset kasvissyöjiä, mutta lihan syönti sallittua, kunhan kyseistä eläintä ei ole teurastettu syöjää varten. 

• Metta Bhavana-meditaatio (http://www.vapaajooga.org/jutut/meditaatio/87-metta-bhavana.html) 

2. Tulee pidättäytyä ottamasta mitään mitä ei ole vapaaehtoisesti annettu

• "Älä varasta." ei koske vain konkreettisia asioita, vaan myös esim. toisen ihmisen herkkäuskoisuutta tai vieraanvaraisuutta ei tulisi käyttää hyväksi.
• Anteliaisuutta tulisi edistää.

3. Tulee pidättäytyä sukupuolisesta väärinkäyttäytymisestä.

• Seksuaalisuus itse ei ole paha asia, mutta sillä ei saa tuottaa vahinkoa. ( Raiskaus, aviorikos)
• Ohje ei kiellä homoseksuaalisuutta.
• Itsehillinnän keskitie, nauttia saa, mutta mitään ei saa ahnehtia. Tulee olla tyytyväinen ja kunnioittaa sitä mitä sinulla jo on.

4. Tulee pidättäytyä valheellisesta puheesta

• Lähinnä valehtelu, mutta myös kaikkea puhetta tulisi välttää, joka tuottaa vahinkoa. Siispä totuuden lausuminenkaan ei aina ole taitavaa, jos se ilmaistaan niin että jollekkin aiheutuu kärsimystä ja mielipahaa. ( Ironia + kärjistys 
• Myönteisiä periaatteita ovat rehellisyys, vilpittömyys ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä edistävä puhe.

5. Tulee pidättäytyä sumentamasta mieltä millään keinoin

• Ohje viittaa lähinnä päihteisiin. Buddhalaisuudessa ajatellaan, että kirkas mieli tuottaa enemmän sopua ja harmoniaa kuin sumeat olotilat. Buddhalaiset eivät tämän vuoksi yleensä käytä alkoholia.
• Mielen turruttamista muillakin kuin päihteillä tulee välttää.

 Buddhalainen filosofia

Buddhalainen filosofia käsittelee laajasti metafysiikan, fenomenologian (= oppi ilmiöstä), etiikan ja tietoteorian ongelmia. Buddhalaisuus uskontona hyödyntää filosofiaa muun muassa moraalin ymmärtämiseksi ja sen selventämiseksi, mitä merkityksellisen elämän eläminen — ilman tarvetta katumukseen sen loppuessa — tarkoittaa.

   Buddhalaisuus voidaan nähdä joko käytännöllisenä filosofiana tai uskontona. Niissä etelä- ja itäaasialaisissa kulttuureissa, joissa buddhalaisuus kehittyi, ei ole selkeää eroa uskonnon ja filosofian välillä. Buddhalaisuuden filosofia on käytännöllistä, koska se keskittyy tiettyjen menetelmien tai filosofisten periaatteiden soveltamiseen käytännön elämässä. Buddhalaisuus eroaa muista uskonnoista siten, että se on ns. ei-teistinen uskonto, eli se ei tarvitse jumalan tai jumalien olemassaoloa.

   Varhaisessa buddhalaisen filosofian kehityksessä ilmeni skeptismin sävyjä. Buddha neuvoi oppilaitaan välttämään väittelyjä, koska hän piti sellaista hedelmättömänä ja katsoi sen haittaavan Nirvanaan (=valaistukseen) johtavien harjoitusten suorittamista. Eräät tietyt opetukset esiintyvät useissa varhaisissa buddhalaisissa teksteissä, tästä päätellään että Buddha on opettanut ainakin seuraavan kaltaisia oppeja:

1. Neljä jaloa totuutta, joka on buddhalaisuuden ydinopetus. Totuudet jaetellaan seuraavasti:
         a) Jalo totuus kärsimyksestä
             - Buddhan mukaan elämässä on kärsimystä (esitetään myös hieman virheellisessä muodossa  "elämä on kärsimystä"). Buddha käytti tässä yhteydessä sanaa dukkha, vaikkakin sana käännetään usein "kärsimykseksi" se ei kuitenkaan tarkoita vain henkistä tai fyysistä kipua, vaan kaikenlaista ikävää, turhauttavaa, epätäydellistä, epätyydyttävää tai pysymätöntä.
             -Buddhalaisuuden mukaan elämä ei siis ole pelkkää kärsimystä, mutta kaikki mielihyväkin on vain väliaikaista, jonka jälkeen palataan "dukkhaan". Kärsimys on siis väistämätön osa elämää, jota kaikki joutuvat kokemaan.

        b) Jalo totuus kärsimyksen syystä (samudaya)
             -Kärsimyksen aiheuttaa itsekkyys ja takertuminen (ns. "jano"). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska edellämainitut asiat ovat pysymättömiä, niin hän ei voi saada lopullista tyydytystä.
  Buddhalaisuudessa kerrotaan kolmenlaisesta janoamisesta:

1) Aistinautintojen jano viittaa aistillisten nautintojen, kuten maukkaan ruoan janoamiseen.

2) Olemisen jano viittaa kaipuuseen elää ikuisesti tai olla jotakin muuta, kuin tällä hetkellä on.

3) Olemattomuuden jano viittaa taas janoon päästä eroon jostakin, tai jopa kuolemankaipuuseen.

 Buddhalaisuuden mukaan kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Kärsimys syntyy kun ihminen kohdatessaan kipua takertuu ajatukseen että kipua ei pitäisi olla. Ihminen haluaa pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä miellyttävistä asioista (esimerkiksi ystävistään, hyvistä tuntemuksista ja nautinnoista) ja hankkiutua epämiellyttävistä eroon (esimerkiksi kielteisistä tunteista, kivusta tai ikävistä ihmisistä). Jos on nälkä, ei ole väärin haluta syödä, mutta makunautintoa ei saisi himota. Tarrautumaton antaa asioiden tulla, olla ja mennä sellaisina kuin ne ovat. On ymmärrettävä milloin pitää kiinni ja milloin päästää irti - buddhalaisuus ei opeta välinpitämättömyyttä.

       c) Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta (nirodha)
           -Kärsimys lakkaa, kun takertuminen, viha ja tietämättömyys poistetaan. Buddhalaisuuden mukaan alkusyy kärsimykselle on tietämättömyys esim. neljästä jalosta totuudesta ja itsen todellisesta luonteesta.

       d) Jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä (magga)
           -Kärsimyksen loppuun johtaa jalo kahdeksanosainen polku, joka sisältää moraali- sekä käytännön meditaatio-ohjeita. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Jalo_kahdeksanosainen_polku)